Ohjeet

Johdattele lapsi valintaefektien konseptin äärelle esimerkiksi seuraavien keskustelujen kautta.

Esimerkkikeskustelu 1: kokeessa pärjääminen

Vanhempi: Kuvitellaan, että koulussa pidetään koe. Kokeen jälkeen välitunnilla oppilaat kokoontuvat ryhmään keskustelemaan siitä, millainen koe oli ja oliko se vaikea. Joku sanoo: “Minusta nelostehtävä oli tosi helppo!” Joku toinen sanoo: “Joo, ja kakkostehtävä oli myös tosi helppo!” Kolmas oppilas sanoo: “Minä sain ensimmäiset kolme tehtävää tehtyä heti!” Mitä sanoisit, oliko koe helppo vai ei?

Lapsi: Kyllä kai.

Vanhempi: Niin, voi hyvin olla, että koe oli helppo. Mutta onko muita vaihtoehtoja? Luuletko, että kaikki nämä puhujat saivat kaikki tehtävät tehtyä, vai voiko olla muita selityksiä?

Lapsi: Voi olla, ettei saanut kaikkia tehtyä.

Vanhempi: Mikä voisi selittää sen, että ihmiset sanovat joidenkin tehtävien olevan helppoja, vaikka he eivät saaneet kaikkia ratkaistua?

Lapsi: On kivempi puhua niistä, jotka sai tehtyä.

Vanhempi: Kyllä vain. Voi olla noloa myöntää, ettei saanut jotakin tehtävää tehtyä. Eli miten käy, millaisista tehtävistä ihmiset usein puhuvat?

Lapsi: Niistä, jotka olivat helpoimpia.

Vanhempi: Kyllä, näin saattaa hyvin käydä. Tässä on myös toinen juttu: jos moni oppilas on ryhmässä keskustelemassa, niin mitä luulet, ketkä heistä puhuvat eniten koetehtävistä?

Lapsi: Varmaan ne, joilla koe meni hyvin.

Vanhempi: Hyvä, tällainenkin ilmiö voi hyvin olla. Jos jollakulla meni koe huonosti, he saattavat olla hiljempaa. Jos taas koe meni hyvin, niin voi haluta kertoa kaikille muille, kuinka hyvin meni.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Voi siis käydä niin, että koe olikin vaikeampi kuin mitä puheiden perusteella voisi päätellä! Vaikka kukaan ei huijaisi, niin silti puheet johtavat harhaan siitä, kuinka helppoja tehtävät olivat ja kuinka hyvin ihmiset pärjäsivät.

Esimerkkikeskustelu 2: liikkumiskysely

Vanhempi: Kuvitellaan, että haluamme selvittää, kuinka paljon ihmiset harrastavat liikuntaa. Miten voisimme saada tästä asiasta tietoa?

Lapsi: Voi etsiä netistä tietoa.

Vanhempi: Hyvä, tämä on yksi tapa. Joku on saattanut jo selvittää asiaa ja voimme etsiä, mitä hän on saanut selville. Entä jos haluaisimme selvittää asian itse?

Lapsi: Voi kysyä kavereilta.

Vanhempi: Hyvä, tämä on toinen tapa. Voisimme kysyä monelta ihmiseltä ja kirjata vastaukset paperille. Tämän voisi tehdä vaikkapa niin, että menemme ulos kadulle ja kysymme aina vastaantulevilta ihmisiltä, kuinka paljon he liikkuvat.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Tässä on kuitenkin eräänlainen ongelma. Voisiko käydä niin, että vastaukset ovat harhaanjohtavia?

Lapsi: Hmm.

Vanhempi: Jotkut ihmiset harrastavat enemmän liikuntaa, jotkut taas vähemmän. Mitä luulet, millaisia ihmisiä kadulla tulee helpoiten vastaan?

Lapsi: Enemmän liikkuvia.

Vanhempi: Kyllä vain! Voi siis olla paljon ihmisiä, jotka eivät liiku ja jotka ovat kotonansa, mutta me emme saisi heiltä vastauksia. Tällaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun halutaan tietää, millaisia eri ihmiset ovat.

Esimerkkikeskustelu 3: lapsien määrä

Vanhempi: Oletkos miettinyt, kuinka monta lasta perheissä yleensä on?

Lapsi: En.

Vanhempi: Keksitkö, miten asiaa voisi selvittää?

Lapsi: Voi kysyä ihmisiltä, montako lasta heillä on.

Vanhempi: Hyvä, tämä on yksi tapa: voi kysyä aikuisilta. Entä pystyisitkö selvittämään asiaa kysymällä lapsilta?

Lapsi: Joo, kysyy montako lasta perheessä on.

Vanhempi: Kyllä, juuri näin. Kuvitellaan, että koulussa kysytään kaikilta oppilailta, montako lasta heidän perheissä on. Tulokset kirjataan paperille. Käy niin, että on yhtä yleistä, että oppilaiden perheissä on 1, 2, 3, 4 tai 5 lasta. Mitä tästä voisi päätellä?

Lapsi: On keskimäärin kolme lasta.

Vanhempi: Niin. Mutta tässä onkin eräs kiinnostava asia! Kuvitellaan, että on perhe, jossa on vain yksi lapsi, joka käy tätä koulua. Sitten on toinen perhe, jossa on neljä lasta, jotka kaikki käyvät tätä koulua. Miten käy?

Lapsi: Hmm.

Vanhempi: Mitä ne neljä lasta vastaavat kyselyyn?

Lapsi: Öö, neljä lasta.

Vanhempi: Kyllä, totta kai. Eli nyt tämä neljän lapsen perhe laskettiinkin neljä kertaa mukaan, eikö vain?

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Kysely voisikin siis olla harhaanjohtava: se liioittelee, kuinka monta lasta perheissä on! Jos siis kysely kertoo, että oppilaiden perheissä on yhtä usein 1, 2, 3, 4 tai 5 lasta, niin mikä on oikeasti yleisin lapsimäärä?

Lapsi: Yksi lapsi.

Vanhempi: Entä harvinaisin?

Lapsi: Viisi lasta.

Vanhempi: Kyllä vain. Jos kysyy lapsilta, niin sama perhe tulee laskettua useampaan kertaan. Entä jos kysyy vanhemmilta, montako lasta heillä on? Tuleeko silloin tätä ongelmaa?

Lapsi: Öö. Ei kai.

Vanhempi: Oikein, silloin ei tule ongelmaa: jokainen perhe lasketaan kerran. Kun tekee tällaisen kyselyn, niin kannattaa miettiä tarkkaan, miten tuloksia kannattaa tulkita.

Jos haluat, voit kysyä koulussa luokkakavereiltasi, montako sisarusta heillä on ja minä voin kysyä tuntemiltani aikuisilta, montako lasta heillä on. Sitten voimme tarkistaa, vastaavatko luvut toisiaan.

Selitys

Nämä esimerkit havainnollistavat erilaisia valintaefektejä: usein havaitsemme vain tietyllä tavalla valikoituja osia erilaisista ilmiöistä. Kokeen jälkeen hyvin pärjänneet varmaankin ovat äänessä enemmän. Kadulla vastaan tulevat ihmiset ovat varmaankin keskivertoa liikunnallisempia. Koulun oppilaissa isommat perheet ovat yliedustettuna.

Valintaefektejä on kaikkialla. Tässä on lisää esimerkkejä, joista voit valita joitakin keskustelunaiheeksi:

1. Jos koulussa opettaja kertoo, että valvomisen jälkeen väsyttää, joku oppilas voi huudahtaa “minä valvoin viime viikolla ja seuraavana päivänä ei yhtään väsyttänyt!” Moni muu oppilas on kuitenkin saattanut olla väsynyt valvomisen jälkeen ja olla sanomatta mitään. Lisäksi ääneen noussut oppilas saattaa muistaa valikoivasti juuri sellaisen tilanteen, jossa ei väsyttänyt.
2. Moni ihminen menee kauppaan ruuhka-aikana (sitähän ruuhka-aika on!), ja siten he näkevät kaupan silloin, kun se on ruuhkaisimmillaan. Yleensä kaupassa on vähemmän asiakkaita.
3. Kodissa olevat huonekalut ja koneet toimivat miltei aina kuten pitääkin, mutta niihin kiinnittää enemmän huomiota silloin, kun ne menevät rikki. Nämä kerrat jäävät myös paremmin mieleen.
4. Monesti ihmisten ystävät ovat samanikäisiä ja heillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Siksi voi helposti aliarvioida sen, kuinka monenlaisia ja erilaisia ihmispiirejä on.
5. Aikuisilla on vapautta päättää siitä, millaisia ruokia he syövät, ja siksi he usein tykkäävät syömästään ruoasta. Jos taas joku muu päättää, mitä ruokaa syödään, niin ruoka voi usein olla vähemmän mieluisaa.
6. Jos miettii, kuinka paljon jollakin alueella on erilaisia kasveja ja hyönteisiä, ovat ajatukset helposti vääristyneitä: jotkin kasvit, kuten puut, ovat hyvin helppo huomata, kun taas monet hyönteiset ovat pieniä ja niitä ei siksi huomaa.
7. Jos jonkun junamatka on poikkeuksellisen ikävä (juna on pahasti myöhässä tai se hajoaa kesken matkan), hän helposti kertoo kokemuksesta muille. Jos juna taas lähtee ajallaan ja saapuu ajoissa perille, ei tästä usein tule puhuttua.
8. Kirjojen kirjoittajat ovat usein sellaisia ihmisiä, jotka ovat hyviä kirjoittamaan. Varsinkin hyvin suositut kirjat ovat usein erityisen hyvien kirjailijoiden kirjoittamia. Keskimäärin ihmiset eivät ole niin hyviä kirjoittamaan kuin mitä voisi kirjojen perusteella luulla.
9. Televisiossa nähtävät ihmiset ovat usein sellaisia, jotka ovat hyviä puhumaan selkeästi ja vakuuttavasti. Tavallisesti ihmiset usein takeltelevat puheessaan tai aluksi sanovat asioita vaikeaselkoisesti.
10. Mainoksiin valitaan tavallista paremman näköisiä ihmisiä, jotta ihmisille tulee parempi vaikutelma mainostettavasta asiasta.
11. Lehdissä usein uutisoidaan poikkeuksellisista tapahtumista, jotka eivät vastaa tavallisimpia tai yleisimpiä tilanteita.
12. Yllättävistä, poikkeavista tai erityisen hyvin tehdyistä tutkimuksista puhutaan enemmän, jolloin ihmisille voi tulla valikoitunut ja vääristynyt kuva siitä, millaisia tutkimukset tyypillisesti ovat ja mitä tuloksia niissä on saatu.
13. Jos monta lasta kilpailevat siitä, kuka on nopein ratkomaan palapelin, on kilpailun voittaja varmaankin hyvä ratkomaan palapelejä. Toisaalta voittaja on valikoitunut “yleisen taidon” lisäksi myös “tuurilla”: esimerkiksi tietty pala löytyi paljon tavallista nopeammin. Jos kilpailussa olisi toinen erä, voittaja varmaankin pärjäisi keskivertoa paremmin, mutta hän ei välttämättä voittaisi uudestaan.
14. Jos urheilija pärjää taitoonsa nähden poikkeuksellisen hyvin suunnistuskilpailussa, tulee seuraava kilpailu todennäköisesti menemään huonommin.
15. Huutokaupassa jotkut ihmiset aliarvioivat asian arvokkuuden ja jotkut yliarvioivat. Jos ajattelee arvon olevan suuri, tarjoaa asiasta suuremman hinnan. Siten eniten tarjoava ihminen todennäköisemmin yliarvioi.
16. Jos kaupassa on myynnissä ruokaa, joka maistuu kaikkien mielestä huonolta, niin sitä ei osteta. Jos kaupassa on paljon tällaisia ruokia, ihmiset menevät muihin kauppoihin. Kaupan ei siis kannata hankkia pahoja ruokia. Siten kauppaan valikoituu ruokia, jotka maistuvat monien mielestä hyviltä.
17. On joitakin mielipiteitä, jotka ovat hyväksyttyjä ja joitakin, jotka nähdään paheksuttavina. Ihmiset helpommin esittävät hyväksyttyjä mielipiteitä ja vaikenevat paheksuttavista, jolloin ihmisille voi muodostua väärä käsitys siitä, kuinka yleisiä eri mielipiteet ovat.

Valintaefektien yleisyydestä johtuen niitä on hyvä tarkkailla ja tunnistaa, missä tapauksissa ne ovat merkityksellisiä ja milloin eivät.