Esimerkkikeskustelu 1: monen pelaajan peli

Vanhempi: Muistatko, kun pelasimme Leipää ja vettä -peliä? Se peli, jossa arvottiin nopalla, kuinka paljon leipää ja vettä saa tuotettua ja sitten käytiin kauppaa keskenään. Ja muistat, että minun piti yleensä antaa yli yksi vesi saadakseni yhden leivän, koska leipää oli niin vähän.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Kuvitellaan, että tätä pelattaisiin kahden pelaajan sijasta esimerkiksi 10 ihmisen kesken. Siellä on viisi vedenhakijaa ja viisi leipuria. Mitä luulet, mitä tapahtuisi?

Lapsi: Öö.

Vanhempi: Luuletko, että edelleen käy niin, että yleensä vettä pitää antaa yli yksi, jotta saa yhden leivän?

Lapsi: Varmaan.

Vanhempi: Katsotaanpas. Mehän voimme leikkiä, että meillä on kymmenen pelaajaa. Odotas, nämä viisi palloa voisivat olla vedenhakijat ja nämä viisi kynää ovat leipurit. Aluksi kullakin on 0 leipää ja 0 vettä. Odotas, minulla on tässä vielä kasa kortteja. Jos kortti on kuvapuoli ylöspäin, se on vettä ja muuten se on leipää. No niin!

Heitetään noppaa jokaiselle. Sinä saat heittää noppaa, minä jaan kortit pelaajille. Aloitetaan ensiksi leipureista, jolloin leipää saadaan $1, 2$ tai $3$. Tässä menee hetki, kun heitetään kaikille kymmenelle pelaajalle…

Hyvä! Seuraavaksi alkaa kaupankäyntivaihe. Mitä sanot, miten ihmiset tulevat käymään kauppaa? Miten esimerkiksi tuo pelaaja, joka sai 5 vettä, toimisi tässä tilanteessa?

Lapsi: Ehkä he eivät vaihda mitään ja menevät suoraan seuraavalle kierrokselle.

Vanhempi: Hmm, niin, näinkin voisi käydä. Mutta entä jos kuvitellaan, että enää ei tulisi uusia kierroksia. Miten pelaajat vaihtaisivat? Esimerkiksi juuri tämä 5 vettä saanut pelaaja.

Lapsi: Hän haluaa leipää. Hän puhuu leipureille ja yrittää vaihtaa vettä leipään.

Vanhempi: Kuvitellaan, että hän puhuu tuolle pelaajalle, jolla on 3 leipää. Hän ehdottaa: “Minä annan sinulle yhden veden, jos sinä annat minulle yhden leivän.” Mitä luulet, suostuisiko hän?

Lapsi: En tiedä.

Vanhempi: Suostuisitko sinä, jos sinä olisit tuo leipuri?

Lapsi: En.

Vanhempi: Mikset? Nyt leipurilla on 0 pistettä, mutta kaupan jälkeen olisi 2 pistettä.

Lapsi: Vettä on niin paljon ja leipää on niin vähän. Ja myöhemmillä kierroksilla ehtisi käymään kauppaa.

Vanhempi: Niin, ja harvinaisuus tekee leivästä arvokkaampaa. Eli sinä kieltäydyt kaupasta. Entä jos tämä vedenhakija tarjoaakin 3 vettä yhdestä leivästä? Kelpuuttaisitko sen?

Lapsi: Joo.

Vanhempi: 3 vettä on tosiaan jo paljon yhdestä leivästä. Entä 2 vettä yhdestä leivästä, kelpaisiko se?

Lapsi: En tiedä. Ehkä.

Vanhempi: Se onkin siinä rajalla, että kannattaako sitä hyväksyä vai ei. Hyvä! Entä jos katsotaan muita pelaajia? Onko täällä muita leipureita, jotka vaihtaisivat yhden leivän yhteen veteen, vai vaativatko muutkin ainakin kaksi vettä?

Lapsi: Öö. Minusta ei kannata vaihtaa yhtä leipää yhteen veteen.

Vanhempi: Niin, muutkin leipurit ymmärtävät, että vettä on jaossa enemmän kuin leipää, joten leipä on arvokkaampaa. Entä mitä uskot, kuinka paljon vedenhakijat ovat valmiita maksamaan yhdestä leivästä? Olisiko tuo vedenhakija, joka sai 5 vettä, valmis maksamaan 5 vettä yhdestä leivästä?

Lapsi: En usko. Viisi vettä on tosi paljon.

Vanhempi: Entä 4 vettä yhdestä leivästä?

Lapsi: Ei varmaan, neljäkin on tosi paljon.

Vanhempi: Entä 3?

Lapsi: Öö. En tiedä.

Vanhempi: Jos sinä olisit tuo vedenhakija, niin tarjoaisitko sinä jollekulle 3 vettä yhdestä leivästä?

Lapsi: En varmaan. Kolme tuntuu liian paljolta.

Vanhempi: Hyvä. Näyttää siis siltä, että pelaajat tekevät kauppaa suhteella 2 : 1, eli kaksi vettä vastaa yhtä leipää. Mehän voimme nyt katsoa, miten peli etenee, jos kaikki toimivat tällä tavalla. Katsotaan, eli tuo pelaaja tekee tuon pelaajan kanssa kaupan, tuo pelaaja tuon kanssa… Kas näin, ensimmäinen kierros on päättynyt. Mitä sanot, vaikuttaako pelaajien toiminta järkevältä?

Lapsi: Öö, ihan joo.

Vanhempi: Minustakin se oli ihan järkevää. Jotkut pelaajat saivat tietysti vähemmän pisteitä kuin toiset, mutta tämä johtui huonommasta tuurista leipomisessa tai vedenhankinnassa, ei strategisista virheistä. Jos haluat, voimme vielä katsoa, miten toisella ja kolmannella kierroksella käy…

Esimerkkikeskustelu 2: tarjonnan vaikutus

Vanhempi: Me puhuimme aiemmin Leipää ja vettä -pelistä ja siitä, miten se sujuisi kymmenellä pelaajalla.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Meillä oli siinä viisi vedenhakijaa ja viisi leipuria. Mutta entä jos vedenhakijoita olisi 3 ja leipureita 7? Mitä ajattelet, miten tämä vaikuttaisi pelin etenemiseen?

Lapsi: Leipää olisi enemmän kuin aiemmin ja vettä vähemmän.

Vanhempi: Miten tämä vaikuttaisi ihmisten toimintaan?

Lapsi: Hmm.

Vanhempi: Ehkä taas auttaa, jos laitamme pelin pystyyn. Odotas hetki…

No niin, ja nyt on ensimmäisen kierroksen kaupankäynnin aika. Mitä sanot, toimivatko pelaajat samalla tavalla kuin aiemmin?

Lapsi: Öö, en tiedä.

Vanhempi: No, kuvitellaan, että pelaajat taas vaihtavat kaksi vettä yhteen leipään. Eli tuo pelaaja vaihtaa tuon kanssa, tuo tuon kanssa… Miten kävi?

Lapsi: Joillakin leipureilla on 0 vettä, koska heille ei riittänyt vettä.

Vanhempi: Niin, tämä ei vaikuta hyvältä. Tai ehkä tilanteen voisi korjata myöhemmillä kierroksilla, mutta nyt näyttää huonolta. Kenen olisi kannattanut toimia toisin?

Lapsi: Hmm. Nuo leipurit, jotka eivät saaneet yhtään vettä, voisivat tarjota yhden leivän vaihtoa yhteen veteen.

Vanhempi: Kyllä vain, ja vedenhakijat olisivat voineet pyytää tätä kovempaa hintaa. Nyt he myivät vettä halvalla.

Lapsi: Niin.

Vanhempi: Aiemmin, kun vedenhakijoita oli 5, vettä oli enemmän kuin leipää, ja siksi leivästä piti maksaa kaksi vettä. Nyt kun vedenhakijoita on 3 ja leipureita 7, leipä on yleisempää kuin aiemmin ja vesi harvinaisempaa. Tämä muuttaa vaihtosuhteita. Mitä uskoisit, miten kävisi, jos vedenhakijoita olisi vain 1 ja leipureita olisi 9?

Lapsi: Silloin vettä on tosi vähän.

Vanhempi: Miten leipurien kannattaa silloin toimia?

Lapsi: Kannattaa tarjota todella suurta hintaa, jotta saa vettä.

Vanhempi: Juuri näin, ja vedenhakija saisi paljon enemmän leipää kuin aiemmin. Hintoihin siis vaikuttaa se, kuinka paljon asiaa on. Jos se muuttuu harvinaisemmaksi, sen hinta nousee. Jos sitä tulee lisää, sen hinta laskee.

Esimerkkikeskustelu 3: yleinen hintataso

Vanhempi: Palataan taas Leipää ja vettä -peliin. Aiemmin jokaisen pelaajan pisteet on saatu kertomalla pelin lopussa heidän leivän ja veden määrät keskenään. Mutta kuvitellaan, että tällä kertaa vedenhakijoiden joukossa yhden pelaajan pisteet lasketaankin eri tavalla: hän ei tarvitse vettä, vaan hän saa viisi pistettä kustakin leivästä riippumatta siitä, montako vettä hänellä on. Miten tämän pelaajan kannattaa toimia? Vedenhakijoita on taas 5 ja leipureita 5.

Lapsi: Hmm.

Vanhempi: Tässä on yksi ehdotus: koska tämä pelaaja ei tarvitse vettä, hän voi vain antaa kaiken hankkimansa veden pois muille, jotka tarvitsevat vettä. Onko tämä hyvä strategia?

Lapsi: Ei.

Vanhempi: Miksei?

Lapsi: Hän tarvitsee leipää. Ei kannata antaa vettä pois, jos ei saa leipää takaisin.

Vanhempi: Hmm. Entä jos hän antaa kaiken veden pois, kunhan hän saa siitä yhden leivän takaisin? Onko tämä hyvä strategia?

Lapsi: Ei. Hän voi saada enemmän leipää.

Vanhempi: Mikä sitten olisi sopiva määrä vettä antaa, jotta saa yhden leivän?

Lapsi: Hmm. Varmaan taas kaksi vettä yhdestä leivästä.

Vanhempi: Eikö ole hieman hassua, että vaikka tämä pelaaja ei tarvitse vettä, hän silti käyttää samaa vaihtosuhdetta kuin muut?

Lapsi: Öö. Ehkä. En tiedä.

Vanhempi: Asiaa kannattaa miettiä näin: Tämä pelaaja haluaa saada paljon leipää. Hän voi vaihtaa vettä leipään, mutta vettä on vain rajallinen määrä. Siksi vettä ei kannata antaa liikaa pois.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Mikä sitten on sopiva määrä? Se riippuu siitä, millä määrillä leipurit ovat valmiita käymään kauppaa. Jos leipureille kelpaa kaksi vettä per leipä, mutta ei pienempi määrä, niin sitten tämä on se hinta, jolla käydään kauppaa.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Eli vaikkei tämä vedenhakija itse tarvitsekaan vettä, yleiset hinnat vaikuttavat siihen, millä hinnalla hänen kannattaa myydä vettä ja millä hinnalla hän saa veden myydyksi.

Esimerkkikeskustelu 4: kysynnän vaikutus

Vanhempi: Puhutaan vielä Leipää ja vettä -pelistä. Kuten olemme todenneet, leivän ja veden hintasuhde on 1 : 2, mikä johtuu siitä, että leipää on vähemmän kuin vettä.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Pelissä pelaajan saamat pisteet saadaan kertomalla leivän ja veden määrät keskenään: jos sinulla on $2$ leipä ja $8$ vettä, saat $16$ pistettä. Mutta entä jos pisteet saataisiin laskemalla ne yhteen, eli tässä tilanteessa saisikin $10$ pistettä: olisiko vaihtosuhde silloin edelleen kaksi vettä yhteen leipään?

Lapsi: Ei.

Vanhempi: Miksei?

Lapsi: Siinä menettää yhden pisteen.

Vanhempi: Niin, tavallaan. Miksi silloin, kun pisteet saadaan kertolaskulla, ihmiset vaihtavat yhden leivän kahteen veteen?

Lapsi: Leipä on harvinaisempaa kuin vesi.

Vanhempi: Mutta molemmissa tapauksissa leipä on harvinaisempaa kuin vesi. Miksi sillä on väliä toisessa tilanteessa, muttei toisessa?

Lapsi: Koska pisteytykset ovat eri.

Vanhempi: Osaatko sanoa, mikä on se oleellinen ero?

Lapsi: Öö. En.

Vanhempi: Katsotaanpas. Kuvitellaan, että on viimeinen kierros ja pelaajat käyvät keskenään kauppaa. Sinulla on $2$ leipää ja $8$ vettä. Pisteytys saadaan kertolaskulla. Kannattaako sinun antaa kaksi vettä, jotta saat yhden leivän?

Lapsi: Nyt minulla on $2$ kertaa $8$ pistettä eli $16$ pistettä. Jos teen vaihdon, minulla on $3$ leipää ja $6$ vettä, eli saan $18$ pistettä. Kannattaa vaihtaa.

Vanhempi: Niin, saat siitä kaksi pistettä. Oleellistahan on, että leipä on sinulle hyödyllisempää kuin vesi. Jos sinulla on alun perin $2$ leipää ja $8$ vettä, niin yksi uusi leipä antaa sinulle $8$ pistettä. Sen sijaan yksi uusi vesi antaa vain $2$ pistettä. Siksi kannattaa maksaa useampi vesi yhden leivän saamiseksi.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Jos taas pisteytys olisi saatu yhteenlaskulla, niin leipä ja vesi ovat aina yhtä arvokkaita. Hintoihin siis vaikuttaa ei pelkästään se, paljonko leipää ja vettä on, vaan myös se, kuinka paljon ihmiset haluavat niitä suhteessa toisiinsa.

Esimerkkikeskustelu 5: yhteinen valuutta

Vanhempi: Toisin kuin Leipää ja vettä -pelissä, oikeassa elämässä ihmiset harvoin vaihtavat asioita suoraan toisiinsa. Sen sijaan ihmiset käyttävät rahaa, kun he ostavat ja myyvät asioita.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Osaatko sanoa, miksi näin on? Miksi tarvitaan erikseen rahaa? Eivätkö ihmiset voisi vain vaihtaa asioita keskenään?

Lapsi: Hmm. Raha on kätevämpää.

Vanhempi: Millä tavalla?

Lapsi: Sitä on helpompi kantaa mukana.

Vanhempi: Kyllä, tämä on yksi syy rahalle. Olisi ikävää kantaa paljon painavia asioita, jotta voi käydä vaihtokauppaa. Keksitkö muita syitä?

Lapsi: Tuntuu helpolta, kun on yksi juttu, jota vaihtaa.

Vanhempi: Pystytkö tarkentamaan, millaisia haasteita tulisi, jos rahaa ei olisi?

Lapsi: Voisi olla vaikea keksiä vaihtokauppaa, joka kelpaa molemmille.

Vanhempi: Kyllä, hyvä! Tämä onkin tärkeä syy rahalle. On kätevää, kun töistä saa rahaa, jolla voi itse ostaa haluamansa asiat. On myös kätevää, että monia eri asioita voi ostaa rahalla. Olisi hyvin hankalaa, jos kaikki pitäisi tehdä vaihtokaupan kautta – miten voisi esimerkiksi olla busseja, jos lippua ei voisi ostaa rahalla, vaan kelpaavat maksutavat vaihtelisivat koko ajan? Leipää ja vettä -pelissä rahaa ei tarvittu, koska siinä oli vain kahta eri tuotetta, mutta oikean maailman monimutkaisuuden vuoksi raha on välttämätöntä.

Selitys

Markkina syntyy, kun moni ihminen käy kauppaa keskenään.

Markkinoilla usein vakiintuu hintoja, joilla asioita myydään. Esimerkiksi Leipää ja vettä -pelissä leivän hinnaksi määräytyy noin kaksi vettä.

Hintaan vaikuttaa leivän ja veden tarjonta. Pelissä vettä saadaan noin tuplasti leipään nähden, mikä selittää leivän korkeampaa hintaa. Hinnat muuttuvat, jos vedenhakijoiden määrä pienenee. Myös nopanheitosta syntyvä vaihtelu voi aiheuttaa muutoksia hintoihin: Jos leipureilla käy hyvä tuuri ja vedenhakijoilla huono, leipää voikin olla suunnilleen sama määrä kuin vettä. Jos taas leipureilla käy huono tuuri ja vedenhakijoilla hyvä, vaihtosuhde voi kasvaa jopa kolmeen.

Hintaan vaikuttaa myös kysyntä. Pelin tapauksessa kysynnästä vastaa pisteytys $\text{leipä} × \text{vesi}$. Eri pisteytyksillä hinnatkin muuttuvat: esimerkiksi pisteytyksellä $\text{leipä} + \text{vesi}$ hinnat olisivat tiukasti yhden suhde yhteen eikä kauppa kävisi.

Yksittäisissä kaupoissa suhde saattaa olla hieman eri (esim. 5 vettä 2 leipää kohden tai 3 vettä per 2 leipää), mutta suuria poikkeamia ei ole tai ne ovat harvinaisia. Poikkeamia pystyy hyödyntämään ja saamaan itselleen tuottoa “osta halvalla, myy kalliilla” -strategialla. Kyseessä on negatiivinen palautesilmukka: mitä suurempi poikkeama, sitä enemmän siitä voi hyötyä, joten sitä todennäköisemmin se korjautuu. Tämä saa hinnat pysymään tasaisina.

Markkinapohjainen hinnoittelu on hyvä tapa koordinoida suuria ihmisjoukkoja. Vaikka ihmisiä olisi paljon, vaikka he tuottaisivat eri tuotteita ja vaikka he haluaisivat eri asioita, kaupankäynnin kautta pelaajat saavat hankittua itselleen tarvitsemiaan asioita tavalla, josta kaikki osapuolet hyötyvät. Se toimii hyvin myös silloin, jos jotkut kieltäytyvät tekemästä yhteistyötä tai ehdottavat täysin epäreiluja hintoja: tällöin muut voivat jättää nuo pelaajat oman onnensa nojaan ja käydä kauppaa keskenään.

Tämä ei tarkoita, että lopputulokset olisivat välttämättä täysin reiluja tai tasaisia. Esimerkiksi Leipää ja vettä -pelissä piste-eroja syntyy puhtaasti nopanheiton tulosten perusteella. Lisäksi huonon strategisoinnin ja väärien hintakäsitysten vuoksi voi päätyä tekemään huonoja kauppoja.