Ohjeet

Keskustele lapsen kanssa kannustimista ja niihin liittyvistä ilmiöistä. Alla on esimerkkikeskusteluja, joista voit ottaa inspiraatiota.

Esimerkkikeskustelu 1: urheilu ja pillerit

Vanhempi: Urheilukilpailuissa kisataan siitä, kuka on paras jossakin lajissa, eli kuka on esimerkiksi nopein juoksemaan. Mitä luulet, mitä kannattaa tehdä, jos haluaa olla tosi hyvä juoksemaan?

Lapsi: Pitää harjoitella.

Vanhempi: Kyllä, harjoittelu on hyvin tärkeää. Entä onko muita juttuja, jotka auttavat juoksemisessa? Mitä muuta kannattaa huomioida?

Lapsi: Hyvät kengät.

Vanhempi: Kyllä, hyvä. On kenkiä, jotka on suunniteltu nimenomaan juoksua varten. Mitä muita juttuja on?

Lapsi: En enää keksi.

Vanhempi: On ainakin yksi hyvin tärkeä juttu: kannattaa syödä hyvin ja terveellisesti, jotta jaksaa harjoitella. Kun liikkuu enemmän, täytyy myös syödä enemmän.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: On olemassa ruokia ja juomia, jotka on suunniteltu juuri sitä varten, että ne auttaisivat urheilijoita jaksamaan paremmin. Mitä luulet, syövätkö ja juovatko urheilijat niitä?

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Kyllä vain, ne ovat suosittuja urheilijoiden kesken. On olemassa myös pillereitä, jotka auttavat urheilijoita pärjäämään paremmin. Tällaisilla pillereillä on kuitenkin myös haittavaikutuksia, eli ne eivät ole turvallisia. Mitä luulet, syövätkö urheilijat tällaisia pillereitä?

Lapsi: Hmm. Ehkä.

Vanhempi: Tämä onkin kiinnostava kysymys. Pillerit ovat vaarallisia, joten niitä ei siksi haluaisi syödä. Mutta miksi joku urheilija saattaisi silti syödä niitä?

Lapsi: Hän haluaa pärjätä paremmin kilpailuissa.

Vanhempi: Juuri niin! Onpa vaikea tilanne. Ei ole hyvä, että kilpailuissa pärjätäkseen täytyy syödä vaarallisia pillereitä.

Lapsi: Niin.

Vanhempi: Tilannetta on kuitenkin yritetty ratkaista. Mitä luulet, mitä asialle tehdään?

Lapsi: Sanotaan urheilijoille, ettei saa syödä tuollaisia pillereitä.

Vanhempi: Tämä on hyvä alku. Entä mitä tehdään sitten, jos joku kuitenkin syö niitä?

Lapsi: Hmm. Sanotaan, että ei saa osallistua kilpailuun.

Vanhempi: Kyllä, juuri näin! Urheilukilpailuissa on kielletty joidenkin pillereiden syöminen. Mutta tilannetta ei ole vielä täysin ratkaistu: keksitkö, mikä ongelma tässä vielä on?

Lapsi: Öö, en keksi.

Vanhempi: Mistä kilpailun järjestäjät tietävät, ketkä ovat syöneet pillereitä ja ketkä ei?

Lapsi: Öö, en tiedä.

Vanhempi: Niin, sitä onkin vaikea tietää! Ja jos kilpailun järjestäjät eivät tiedä, niin sitten jotkut voivat silti syödä pillereitä ja osallistua kilpailuun.

Lapsi: Niin.

Vanhempi: Tämän ongelman ratkominen on siis tärkeää. On onneksi tapoja, joilla lääkärit voivat selvittää, onko urheilija syönyt kiellettyjä pillereitä. Ennen tärkeää kilpailua lääkärit voivat siis testata urheilijoita.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Urheilussa on siis hyvä olla yhteinen sääntö siitä, ettei vaarallisia pillereitä saa syödä. Mutta jotta sääntö toimii hyvin käytännössä, on tärkeää, että sen noudattamista testataan ja seurataan.

Esimerkkikeskustelu 2: autot ja nopeusrajoitukset

Vanhempi: Oletko miettinyt, että miksi autoteillä on nopeusrajoituksia?

Lapsi: En.

Vanhempi: Osaatko keksiä, mikä syy sille on? Miksei ihmiset saa ajaa sitä nopeutta, jolla he haluavat ajaa?

Lapsi: Hmm. Jotkut ajaisi tosi nopeasti.

Vanhempi: Kyllä, hyvä. Miksi se on huono, että jotkut ajavat tosi nopeasti?

Lapsi: Tulee helpommin kolareita.

Vanhempi: Kyllä. On siis hyvä, että teillä ei ajeta liian nopeasti. On myös helpompaa, kun kaikki ajavat samaa, yhteistä vauhtia: tällöin autojen ei tarvitse ohitella toisiaan, vaan ne voivat ajaa yhdessä jonossa.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Mitä luulet, ajavatko autot koskaan nopeampaa kuin nopeusrajoitus?

Lapsi: Hmm. Ehkä.

Vanhempi: Muotoillaanpa asia näin: minkä takia joku haluaisi ajaa nopeammin kuin rajoitus?

Lapsi: Jos tykkää ajaa kovaa.

Vanhempi: Hyvä, esimerkiksi näin. Toinen syy on, että on kiire tai muuten haluaa päästä nopeasti perille. Mutta onko se hyvä, että kaikki eivät noudatakaan liikennerajoitusta?

Lapsi: Ei varmaan.

Vanhempi: Niin. Sanoisin, että yhteiset nopeudet helpottavat ajamista, vaikka jotkut joskus hurjastelisivat. Mutta on myös niin, että liian kovaa ei saisi ajaa, koska muuten voi tulla kolari. Mitä voi tehdä sille, että jotkut ajavat tosi kovaa?

Lapsi: Hmm.

Vanhempi: Viimeksi kun puhuimme urheilusta ja pillereistä, ratkaisuna oli estää pillereitä syöviä urheilijoita osallistumasta kilpailuun. Voisiko tässä olla samanlaista ratkaisua?

Lapsi: Nopeasti ajavia estetään ajamasta autoa.

Vanhempi: Hyvä. Mistä tiedetään, ketkä ajavat liian nopeasti?

Lapsi: Öö, en tiedä.

Vanhempi: Niin, tämä ei olekaan ihan helppo kysymys. Kuvitellaan, että seuraamme tien vierestä tiellä ajavia autoja. Mistä voi huomata, että joku ajaa nopeammin kuin muut?

Lapsi: Auto ohittaa muita.

Vanhempi: Hyvä, juuri näin! Nopeammat autot saavat muita kiinni. Voisiko siis jokaisen tien vieressä olla aina ihminen seuraamassa, että ajaako joku liian nopeasti?

Lapsi: Öö. Kyllä kai.

Vanhempi: No siinä on oikeastaan sellainen ongelma, että autoteitä on tosi paljon. Pitäisi olla tosi paljon ihmisiä seuraamassa nopeasti ajavia autoja koko päivän ajan. Se olisi todella tylsää ja veisi paljon aikaa!

Lapsi: Niin kai.

Vanhempi: On kuitenkin parempi ratkaisu: on olemassa kameroita, jotka pystyvät seuraamaan, ajavatko autot liian lujaa. Niitä on rakennettu joidenkin teiden varsille. Tällaiset nopeuskamerat kuitenkin maksavat paljon, joten on paljon alueita, joissa ei ole kameroita. Joten miten käy niillä alueilla, joilla kameroita ei ole?

Lapsi: Ihmiset voivat ajaa liian nopeasti.

Vanhempi: Juuri näin. Tämä on siis mielenkiintoinen tilanne: Haluamme, että autot eivät aja liian lujaa, joten autoteille asetetaan nopeusrajoitukset. Jotkut voivat kuitenkin ajaa nopeammin rajoituksista huolimatta. Voimme kuitenkin asettaa teille nopeuskameroita. Jotkut voivat kuitenkin muistaa, missä kamerat ovat, ja ajaa nopeasti silloin, kun kameroita ei ole.

Lapsi: Niin.

Vanhempi: Nämä eivät siis ole täydellisiä ratkaisuja. Tästä huolimatta nopeusrajoitukset ja kamerat ovat hyvä idea: suurin osa ihmisistä ajaa rajoitusten mukaisesti, ja ajaminen on silloin turvallisempaa.

Esimerkkikeskustelu 3: positiiviset kannustimet

Vanhempi: On kahdentyyppisiä tapoja vaikuttaa ihmisten toimintaan. Yksi on säännöt, kiellot ja rangaistukset. Esimerkiksi urheilukilpailuissa kisaaja hylätään, jos hän on syönyt vaarallisia pillereitä. Tällä saadaan vähennettyä houkutusta syödä pillereitä. Osaatko antaa toista esimerkkiä säännöstä, jolla vaikutetaan ihmisten käytökseen?

Lapsi: Nopeusrajoituksilla saadaan ihmiset ajamaan hitaampaa.

Vanhempi: Kyllä, tämä on hyvä esimerkki. Sitten on toisenlainen lähestymistapa: palkinnot, korvaukset ja kehut. Riippuu tilanteesta, kumpi on parempi idea. Kuvitellaan esimerkiksi, että koulun opettajat haluavat, että oppilaat lukevat enemmän kirjoja. Olisi hieman hölmöä tehdä sääntö “jokaisen pitää lukea näin monta kirjaa”. Mikä olisi parempi, palkkioihin perustuva idea?

Lapsi: Voi kehua lapsia, jotka lukevat paljon.

Vanhempi: Kyllä, tämä on hyvä idea. On myös hyvä idea kehua jotakuta, jos hän lukee nyt enemmän kuin tavallisesti. Tämä kannustaa häntä jatkamaan lukemista. Keksitkö muita tapoja, joilla voisi kannustaa kirjojen lukemiseen?

Lapsi: Voi olla palkinto sille, joka lukee eniten.

Vanhempi: Kyllä, palkinnot ovat yleisesti hyvä positiivinen kannustin. Kouluissa usein jaetaankin stipendejä, jotka ovat juuri tämän kaltaisia palkintoja. Tässä on kuitenkin hyvä huomata yksi juttu: Kuvitellaan, että koulussa annetaan palkinto aina sille, joka on lukenut eniten kirjoja kuukauden aikana. Voisiko tässä käydä jotakin, mitä ei haluttu tapahtuvan?

Lapsi: Hmm. En keksi.

Vanhempi: Kuvitellaan, että yrität lukea mahdollisimman monta kirjaa. Millaisia kirjoja sinun kannattaa valita?

Lapsi: Tosi lyhyitä.

Vanhempi: Juuri näin. Eli palkinto kannustaisi ihmisiä lukemaan vain tosi lyhyitä kirjoja. Tämä ei ole aivan, mitä haluttiin: on hyvä, että lapset lukevat myös pidempiä, vaikeampia kirjoja.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Voisiko palkintoa muuttaa jotenkin? Mitä muuta siinä kannattaisi ottaa huomioon kuin kirjojen määrä?

Lapsi: Kirjojen pituus.

Vanhempi: Kyllä, se ainakin. Keksitkö, mikä voisi vielä mennä pieleen? Millaisia kirjoja on nopein lukea?

Lapsi: Sellaisia, joissa on paljon kuvia.

Vanhempi: Kyllä, eli nyt palkinto kannustaisi lukemaan esimerkiksi sarjakuvia! On siis tavallaan hankalaa asettaa hyvää palkintoa kirjojen lukemisesta. Käytännössä voi kuitenkin tehdä niin, että opettajat katsovat, minkälaisia kirjoja oppilaat lukevat ja antavat palkintoja sen perusteella. Sillä tavoin saadaan hyvä palkinto ilman, että kannattaa lukea vain lyhyitä tai helppoja kirjoja.

Esimerkkikeskustelu 4: ruokakaupat ja kilpailevat kannustimet

Vanhempi: Millaisia ruokia ihmiset ostavat kaupasta?

Lapsi: Ne ostavat ruokia, joista ne tykkäävät.

Vanhempi: Millaisista ruoista ihmiset tykkäävät?

Lapsi: Sellaisista, jotka maistuvat hyvältä.

Vanhempi: Kyllä, ruoan maku vaikuttaa siihen, ostetaanko ruokaa vai ei. Joten millaisia ruokia kauppa hankkii?

Lapsi: Hyvältä maistuvia ruokia.

Vanhempi: Kyllä. Ja mitä siis tapahtuisi, jos kauppa hankkisi huonolta maistuvaa ruokaa?

Lapsi: Öö. Ihmiset menisivät toiseen kauppaan.

Vanhempi: Kyllä, jos kaikki kaupan ruoka maistuisi pahalta. Entä jos vain yksi ruoista on pahaa?

Lapsi: Ihmiset eivät osta sitä.

Vanhempi: Hyvä. Tämä kannustaa kauppaa valikoimaan hyllyihinsä sellaisia ruokia, joista ihmiset tykkää: muuten ihmiset eivät osta ruokia.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Mietitään, millainen tämä kannustin on. Millaiset ruoat maistuvat hyvältä?

Lapsi: Mansikat. Ja suklaa. Ja [lapsen lempiruoka]!

Vanhempi: Mutta miksi kaupassa sitten ei myydä pelkästään noita ruokia?

Lapsi: Pitää syödä muutakin kuin mansikoita ja suklaata. Muuten tulee paha olo.

Vanhempi: Kyllä. Voiko tavallisesta ruoasta tehdä paremman makuista?

Lapsi: Öö.

Vanhempi: Mikä tekee suklaasta niin hyvän makuista, ja minkä takia sitä ei saa syödä niin paljoa?

Lapsi: Siinä on paljon sokeria.

Vanhempi: Kyllä vain. Voisiko sillä tehdä muista ruoista paremman makuista?

Lapsi: Öö. Kai.

Vanhempi: Voi toki! Esimerkiksi jogurttiin ja jopa leipään voi lisätä sokeria, jolloin ne maistuvat paremmalta. Toinen samanlainen aine on suola: sekin tekee monista ruoista paremman makuista, mutta sitäkään ei saa syödä liikaa. Mitä luulet, lisätäänkö kaupassa oleviin ruokiin sokeria ja suolaa?

Lapsi: Varmaan joihinkin ruokiin.

Vanhempi: Kyllä, moniin ruokiin lisätään sokeria ja suolaa, jotta ne maistuvat paremmilta. Kaikkiin ei kuitenkaan lisätä. Keksitkö, miksi ei?

Lapsi: Hmm. Jotkut haluavat ruokaa ilman niitä.

Vanhempi: Hyvä, miksi?

Lapsi: Ettei syö niitä liikaa.

Vanhempi: Kyllä vain! Kaupassa kannattaa olla monenlaisia eri ruokia, jotta eri asiakkaat löytävät sieltä haluamansa tyyppistä ruokaa. Kaupalla on siis monenlaisia kilpailevia tavoitteita: [Yksi sormi ylös.] Ruoan pitää maistua hyvältä. [Toinen sormi ylös.] Ruoka ei saa olla liian epäterveellistä. [Kolmas sormi ylös.] Ja tietysti ruoan pitää olla halpaa.

Välillä näistä kilpailevista tavoitteista jokin onnistuu huonommin, koska kaikkia on vaikea saavuttaa kerralla. Lisäksi makua ja hintaa on helpompi arvioida kuin terveellisyyttä, minkä takia asiakkaat voivat helposti painottaa sitä vähemmän.

Kaupan kannattaa kuitenkin tarjota myös terveellisiä ruokia, koska ihmiset välittävät terveellisyydestäkin. Tällä tavalla kauppa saa tasapainoteltua näitä kolmea tavoitetta, ja monet ruoat ovatkin hyvä yhdistelmä kaikkia kolmea.

Selitys

Ihmisten toimintaan voi vaikuttaa antamalla heille palkkioita tietyllä tavalla toimimisesta. Palkkioita on monenlaisia, kuten toiselle hyvän mielen tuottaminen, herkullinen ruoka, vastapalveluksen tekeminen, raha, kehut, maine ja kunnia. Ihmisten toimintaan vaikuttaa myös negatiiviset palkkiot: toisten vihaisuus, surullisuus tai pilkkaaminen, jälki-istunto, sakot ja vankeustuomiot.

Tässä on lisää esimerkkejä tilanteista, joissa kannustimet näkyvät selvästi:

1. Lapsi ratkoo oma-aloitteisesti jonkin kodissa olevan ongelman, esimerkiksi siivoaa likaisen tahran ovesta. Vanhempi kehuu ja kiittää lasta näin toimimisesta. Lapsi on iloinen ja on oma-aloitteisempi jatkossakin.
2. Lapsi ottaa esiin jonkin kodissa olevan ongelman. Vanhempi voi yrittää kannustaa lasta oma-aloitteisuuteen ja pyytää häntä korjaamaan asian. Lapsesta asian korjaaminen voi kuitenkin tuntua ikävältä, joten jatkossa hän ei enää ota esiin havaitsemiansa ongelmia.
3. Vanhempi ei pidä siitä, että lapsen huone on sotkuinen. Hän antaa lapselle palkkion, kun hän siivoaa huoneensa. Lapsi alkaa tarkoituksella sotkemaan huonetta, jotta hän voi saada palkkion.
4. Vanhempi antaa periksi lapselle, kun lapsi valittaa ja kiljuu. Tämä saa lapsen jatkossakin kiljumaan useammin, jotta hän saa tahtonsa läpi.
5. Oppilaat, jotka haluavat pärjätä hyvin kokeissa, saattavat huijata. Koulut yrittävät estää tätä valvomisella ja muilla rajoitteilla.
6. Koulussa pidetään kokeita, joissa oppilaat haluavat pärjätä hyvin. He harjoittelevat kokeen asioita hieman ennen koetta ja unohtavat ne kokeen jälkeen.
7. Koulussa pidetään koe, jossa on monivalintatehtäviä. Tehtävissä saa yhden pisteen oikeasta vastauksesta ja nolla väärästä. Moni oppilaista ei tiedä vastauksia, mutta he kuitenkin arvailevat. Seuraavassa kokeessa tehtävän tyhjäksi jättämisestä saa $0{,}25$ pistettä.
8. Luokassa opettaja pyytää vapaaehtoista jonkin hieman ikävän asian hoitamiseksi. Oppilaat ovat hiljaa ja yrittävät olla erottumatta joukosta, jotta opettaja ei valitsisi heitä. Opettaja lupaa vapaaehtoiseksi ryhtyvälle pienen palkkion ja mainetta ja kunniaa. Nyt useampi oppilas ilmoittautuukin hoitamaan asian.
9. Autoteillä halutaan vähentää ruuhkia ja muita autoista koituvia ongelmia. Autoverolla kerätään rahaa niiltä, jotka käyttävät autoja. Tämä kannustaa ihmisiä valitsemaan autoilun sijasta muita vaihtoehtoja, mikä lieventää ongelmia.
10. Henkilölle annetaan palautetta hänen toiminnastaan. Henkilö suuttuu tai suhtautuu tähän muuten negatiivisesti. Tämä tekee palautteen antamisesta vähemmän houkuttelevaa ja saa ihmiset antamaan vähemmän palautetta jatkossa.
11. Jos joku paljastaa ja myöntää tehneensä jotakin väärin, ja muut suuttuvat hänelle siitä, kannustaa tämä häntä olemaan jatkossa myöntämättä toimineensa väärin.
12. Jos jotakuta pilkkaa siitä, ettei hän tiedä jotakin, kannustaa tämä häntä olemaan myöntämättä omaa tietämättömyyttään.
13. Tunnettujen taidemaalarien maalauksista maksetaan paljon. Jotkut tekevät väärennöksiä ja yrittävät myydä niitä korkeilla hinnoilla.
14. Tieteellisissä lehdissä julkaistaan mielellään “positiivisia” tuloksia (esim. lääke toimii) ja vähemmän mielellään “negatiivisia” tuloksia (lääke ei toimi), mikä valikoi ja kannustaa tietynlaisten tutkimusten tekemiseen ja jopa tulosten manipulointiin.
15. Yliopistot saavat rahoitusta sen perusteella, montako opiskelijaa heiltä valmistuu. Tämä saa yliopiston muuttamaan toimintaansa niin, että suurempi osuus opiskelijoista pääsee kursseista läpi ja saa tutkinnon.
16. Yritys laittaa asiakaspalvelunsa numeron tarkoituksella vaikeasti löydettävään paikkaan nettisivullaan, jotta ihmiset soittaisivat sinne vähemmän ja yritykselle koituisi tästä vähemmän töitä.
17. Ruokakauppa tarvitsee uuden työntekijän ja tekee työilmoituksen asiasta. Ihminen hakee töihin saadakseen palkkaa.
18. Joissakin nuorisoporukoissa saa kavereidensa arvostusta uskaltamalla tehdä kiellettyjä asioita. Tämä saa nuoret tekemään asioita, jotka ovat yleisesti haitallisia, kuten roskaamaan tai rikkomaan yhteisiksi tarkoitettuja asioita.
19. Joku tuo leikkialueelle erilaisia liikuntavälineitä yhteiseen käyttöön, jotta ihmisillä olisi alueella viihtyisämpää. Pian välineistä osa on kuitenkin kadonnut, kenties koska ihmiset tarkoituksella varastavat niitä tai koska he eivät pidä niistä niin hyvää huolta kuin omista. Kukaan ei enää hanki asioita yhteiseen käyttöön ja leikkialue on vähemmän viihtyisä.
20. Koulussa lapset leikkivät hauskaa leikkiä, vaikka se on hieman vaarallinen. Yhtenä päivänä jotakuta sattuu leikissä. Lapsen vanhemmat ottavat yhteyttä kouluun ja syyttävät heitä tapahtuneesta. Koulu kieltää leikin. Tämä ennaltaehkäisee tapaturmia, mutta nyt lapsilla on tylsempää välitunneilla. Kukaan vanhemmista ei syytä koulua siitä, että lapsilla on tylsää, koska ongelma on vähemmän näkyvä ja konkreettinen.

Kannustimet auttavat ymmärtämään ihmisten ja ihmisjoukkojen toimintaa. Kannustimia muuttamalla voi niin ikään muuttaa ihmisten käytöstä parempaan suuntaan. Esimerkiksi kehumalla ja palkitsemalla muita hyvästä työstä voi saada ihmisiä toimimaan jatkossakin hyvin.

Toisaalta vaikka tarkoitukset ovat hyvät, välillä tulee silti vahingossa kannustettua vääränlaiseen toimintaan. Esimerkiksi urheilukilpailut kannustavat vaarallisten aineiden kuluttamiseen ja lukustipendi voi kannustaa vain lyhyiden kirjojen lukemiseen. Siksi on tärkeää miettiä, millaista toimintaa kannustaa.

On kuitenkin hyvä muistaa, että kannustimet toimivat usein erittäin hyvin: Urheilukilpailut motivoivat ihmisiä liikkumaan, harjoittelemaan ja kehittymään. Kaupoista todella saa usein hyvää, terveellistä ruokaa halvalla. Ihmiset hyvin usein noudattavat liikennesääntöjä toivotulla tavalla. Vaikka kannustimissa siis on ongelmia, ne monesti onnistuvat tavoitteissaan ainakin osittain. Lisäksi kannustimia voi parantaa suunnittelulla. Lukemisstipendien tapauksessa voi miettiä, miten sitä voisi muuttaa niin, että se kannustaa lukemaan kehittäviä kirjoja ja motivoi myös ei-niin-innokkaita oppilaita lukemaan enemmän.

Yksi lapsille erityisesti aiheellinen esimerkki kannustimista on aikuisten lapsille asettamat säännöt, palkinnot ja rangaistukset. Näissä voi olla edullista, jos lasta saa osallistettua keskustelemaan, millaiset kannustimet ovat reiluja, koska se auttaa lasta olemaan tyytyväisempi ratkaisuihin ja noudattamaan sovittuja asioita.