Ohjeet

Kerro lapselle, että seuraavina päivinä tulet kertomaan hänelle aamuisin lyhyen tarinan, ja hänen tehtävänsä on kertoa se illalla niin hyvin kuin hän muistaa. Lapsi ei saa kirjoittaa tarinaa ylös.

Äänittäkää tarina sekä vanhemman kertoma että myöhemmin lapsen antama versio. Äänitettyinä tarinoita voi verrata niin, etteivät eri muistikuvat aiheuta erimielisyyttä ja sekaannusta.

Kokeilkaa seuraavia tarinoita:

1. Anni oli lomailemassa Helsingissä. Anni vietti pitkän päivän kaupungissa: hän vieraili suosituissa turistikohteissa, kävi ostoksilla ruuhkaisella kauppatorilla ja söi täpötäydessä ravintolassa. Illalla noustessaan junaan kohti kotia hän huomasi kauhukseen, että hänen lompakkonsa ei ollut hänen taskussaan!
2. Opettaja arvosteli hiljattain pitämäänsä monivalintakoetta. Kaikki sujui hyvin, kunnes jossakin kohtaa opettaja pisti merkille yllättävän huomion. Lassi ja Konsta, jotka istuivat kokeen aikana vierekkäin takarivissä, olivat vastanneet joka ikiseen tehtävään samalla tavalla.
3. Hannan naapuriin muutti vanhempi mies nimeltä Pentti. Hanna ei ollut muuten ottanut mieheen yhteyttä, mutta hän oli ohimennen moikannut miestä pari kertaa heidän kävellessään vastaan. Pentti ei kuitenkaan ollut reagoinut tähän, vaan katsoi vain vakavalla ilmeellä eteenpäin.
4. Eemeli oli tekemässä ruokaostoksiaan isossa kauppakeskuksessa. Hän oli juuri laittamassa liukuhihnalta ostoksiansa kauppakassiin, kun hänen huomionsa kiinnittyi toisaalle. Puhelinkaupan suunnalta juoksi pitkä mies repun kanssa täyttä vauhtia kohti kauppakeskuksen uloskäyntiä. Mies jatkoi juoksuansa ulos päästyään niin kauan kuin Eemeli näki hänet.
5. Ellin kaveri kertoi hänelle koulussa, että kaupassa myydään suklaata, joka maistuu piparkakulta. Kaveri kertoi myös maistaneensa tätä suklaata ja sanoneen sen olevan parasta suklaata, jota hän on maistanut. Kotona Elli kysyi äidiltään, onko olemassa piparkakun makuista suklaata. Äiti vastasi, että ei hänen tietääkseen. Seuraavalla kerralla kaupassa käydessään Elli etsi tällaista suklaata, mutta hän ei löytänyt sitä. Elli ajatteli, että häntä on huijattu!

Tarinat on valittu niin, että niistä voi helposti tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä:

1. Lomatarinassa voi ajatella, että lompakko on varastettu, mutta se voisi ihan hyvin olla unohtunut johonkin.
2. Koetarinassa voi ajatella oppilaiden huijanneen, mutta samat vastaukset voivat hyvin olla sattumaa, jos kokeessa ei ole montaa tehtävää, jotka erottelevat oppilaita toisistaan.
3. Hannan naapuri Pentti saattaa olla kovakuorinen mies, mutta on myös mahdollista, että hän on huonokuuloinen tai kuuro.
4. Puhelinkaupan mies saattaa olla myymälävaras, mutta todennäköisemmin hänellä vain oli kiire esimerkiksi bussiin.
5. Ellin kaveri saattoi huijata suklaasta, mutta on myös mahdollista, että piparkakkusuklaa on uutuustuote ja sitä on vain tietyissä kaupoissa.

Kiinnitä siis huomiota siihen, onko lapsen kertomassa versiossa suoraan hypätty johonkin tiettyyn johtopäätökseen. Älä kuitenkaan paljasta temppua ennen kuin olette kokeilleet useampaa tarinaa. Voit sen sijaan esittää, että kyseessä on muistitesti jolla mitataan, muistaako lapsi tarinoiden tapahtumat. (Tämä pitää tavallaan paikkansa, mutta on myös tavallaan harhaanjohtavaa. Asian voi kuitenkin ilmaista niin, että lapselle ei tarvitse varsinaisesti valehdella.)

Kun lapsi on antanut omat versionsa kuhunkin tarinaan, käykää läpi alkuperäisiä ja lapsen versioita ja tarkastakaa, tuliko tällaista ilmiötä.

Selitys

On hyvä erottaa havainnot ja tulkinnat toisistaan. “En löydä lompakkoa taskustani” on havainto. Sen sijaan “joku on varastanut sen” on tulkinta, joka ei ole perusteltu pelkästään tämän havainnon perusteella: on myös mahdollista, että lompakko on unohtunut johonkin tai lompakko onkin toisessa taskussa.

Ihmiset välillä sekoittavat havainnot ja tulkinnat keskenään, johtaen hätiköityihin johtopäätöksiin. Välillä tästä ei ole haittaa: monesti hätiköidyt johtopäätökset ovat oikeassa tai virheet paljastuvat hyvin nopeasti. Välillä tästä on pientä haittaa: esimerkiksi jos havainnosta “en löydä lompakkoa taskustani” päättelee virheellisesti “lompakko ei ole taskussani”, etsii lompakkoa hetken muualta ja lopulta huomaa, että lompakko olikin taskussa hautautuneena muiden asioiden alle.

Välillä taas hätiköidyt johtopäätökset voivat johtaa pahasti harhaan. Tällä voi olla monenkaltaisia huonoja seurauksia: päätyy virheellisesti syyttämään jotakuta huijaamisesta, ihmissuhteet jännittyvät väärien mielikuvien vuoksi tai tieteellisessä tutkimuksessa tehdäänkin vääriä päätelmiä.

Siksi on tärkeää miettiä tarkkaan, mitkä erilaiset selitykset ovat mahdollisia. Sääntörikkomustilanteissa kannattaa pitää mielessä mahdollisuus, että henkilö onkin syytön ja on itse erehtynyt päätelmissään. Sosiaalisissa tilanteissa kannattaa toimia varovasti, jos mahdollisia tulkintoja on useita eikä tiedä mikä on oikea. Asioita tutkiessa kannattaa pohtia, miten tarkalleen asian voi selvittää ja voiko tietyllä tavalla saada vastattua tutkittaviin kysymyksiin.

Ilmiötä hätiköidyistä johtopäätöksistä voi olla vaikea saada demonstroitua keinotekoisilla tarinoilla, joten voi olla, että lapsi ei erehdy yhdessäkään tarinassa. Voitte joka tapauksessa keskustella ilmiöstä. Lapselta voi myös kysyä, jos hänelle tulee mieleen oikean elämän tilanteita, joissa näin on käynyt. Voitte myös pitää silmällä, jos tällaisia tilanteita tulee myöhemmin arjessa vastaan.