Esimerkkikeskustelu 1: oma ja yhteinen päätöksenteko

Vanhempi: Kuvitellaan, että ostamme kaupasta uutta ruokaa ja käykin niin, että se ei ole hyvää. Mitä sitten voi tehdä?

Lapsi: Öö. Voi kertoa asiasta ruoan tekijälle.

Vanhempi: Hmm. Näinkin voi tehdä: ruoissa usein lukee ruoan tekijän nimi, joten heille voi lähettää viestin. On toinenkin tapa, jolla ihmiset ilmaisevat, mistä ruoista he tykkäävät ja mistä ei.

Lapsi: Se, mitä ruokaa he ostavat.

Vanhempi: Kyllä vain. Joten jos ruoka ei miellytä tai se ei ollut hintansa arvoinen, voi olla ostamatta sitä jatkossa ja ostaa muita ruokia.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Mietitään sitten autoteiden korjausta. Mehän puhuimme, kuinka korjauksesta maksetaan veroilla: ihmiset maksavat veroja ja näillä palkataan korjaajia.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Mitä voi tehdä, jos kokee, että autoteiden korjaus on huonoa, tai että se maksaa enemmän kuin pitäisi?

Lapsi: Voiko olla maksamatta veroja?

Vanhempi: Sepä se: veroja pitää maksaa. Eli toisin kuin ruoan ostamisessa, tässä ei voi vain olla ostamatta asiaa jatkossa. Mikä siis neuvoksi?

Lapsi: Hmm. Voi laittaa viestiä autotien korjaajille, että nyt korjaus on ollut huonoa tai että se on kallista.

Vanhempi: Niin, tätäkin voisi yrittää. Varmaankin jos heillä on vahingossa jäänyt jokin kuoppa paikkaamatta tai tie hoitamatta, niin he voisivat arvostaa tästä kertomista. Toisaalta jos korjaajille kertoo “minusta teidän hinnat ovat liian korkeita”, niin he eivät varmaankaan ala tekemään korjaustöitä halvemmalla.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Onko muita ratkaisuja?

Lapsi: Hmm. Jos eri korjaajia on monta, niin voi vaihtaa, keneltä ostaa korjauksen.

Vanhempi: Hyvä. Tämähän vastaa sitä, että ostaa kaupassa muita ruokia, jos yksi on huono. Sitten oleellinen kysymys: kuka on se, joka päättää, keneltä korjaus ostetaan?

Lapsi: Öö, sitä en tiedä.

Vanhempi: Voinko minä päättää siitä?

Lapsi: En usko.

Vanhempi: Paljastan vastauksen: kunnalla ja valtiolla on töissä ihmisiä, jotka miettivät yhteisiä asioita. Yksi näistä asioista on teiden kunnostus. Siellä on siis työntekijöitä, jotka tekevät päätöksen siitä, keneltä korjaaminen ostetaan.

Lapsi: Aivan.

Vanhempi: Eli kuvitellaan, että teiden korjaus on ollut huonoa tai kallista. Mitä sitten tapahtuu?

Lapsi: Työntekijät vaihtavat, keneltä korjaaminen ostetaan.

Vanhempi: Tässä onkin hyvä olla tarkkana! Jos minä ostan kaupasta ruokaa, syön sitä ja se maistuu pahalta, niin minä en tietenkään osta sitä uudestaan. Autotiet ovat kuitenkin hieman erilainen tilanne. Osaatko sanoa miksi?

Lapsi: Hmm. En.

Vanhempi: Tässä on ainakin kolme oleellista eroa. Yksi on siinä, miten hyödyt jakautuvat. Jos minä ostan hyvää tai pahaa ruokaa, siitä koituu hyötyä tai haittaa ainoastaan minulle. Entä autoteiden tapaus?

Lapsi: Siitä koituu hyötyä tai haittaa tosi monille.

Vanhempi: Kyllä. Hyödyt ja haitat eivät myöskään jakaudu tasaisesti. Miksei?

Lapsi: Jotkut ajavat autolla, jotkut eivät.

Vanhempi: Kyllä vain. Lisäksi tiet voivat olla joissakin paikoissa hyväkuntoisia ja ainoastaan joissakin paikoissa kuoppaisia. Siksi jos tiet ovat huonossa kunnossa, siitä ei välttämättä koidu suoraa haittaa juuri niille ihmisille, jotka päättävät teiden korjaamisesta. Ehkä he ajavat töihin pyörällä tai reiteillä, joilla tiet ovat hyvässä kunnossa.

Lapsi: Niin kai.

Vanhempi: Hyvä, hyötyjen jakautuminen on yksi oleellinen ero. Toinen juttu: Kuvitellaan taas ruoan ostamista. Ruoan maku on yksi juttu, joka vaikuttaa siihen, ostaako ruokaa. Mikä on toinen juttu?

Lapsi: Hinta.

Vanhempi: Kyllä. Miten hinta ja maksaminen eroaa ruokakaupan ja autoteiden tapauksessa?

Lapsi: Autoteissä rahat ovat yhteisiä ja työntekijät päättävät, miten niitä käytetään.

Vanhempi: Kyllä vain! Ja vielä kolmas ero. Ruoan maun tietysti huomaa heti, kun ruokaa syö. Autoteiden korjaus on monimutkaisempi juttu. Jos ei itse ole selvittänyt asiaa, on vaikea sanoa, mikä on paras tapa korjata teitä ja kuinka pitkään tien pitäisi taas pysyä hyvänä. Siten on vaikea sanoa, paljonko korjauksen pitäisi maksaa.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Eli kolme oleellista juttua: yhteisistä asioista päättävät ihmiset eivät suoraan hyödy hyvistä päätöksistä, eivät suoraan maksa kustannuksista ja he eivät aina tiedä kaikkea mitä pitäisi. Näistä syistä muiden ihmisten on tärkeää seurata ja varmistaa, että he todella tekevät yhteisen hyvän kannalta hyviä päätöksiä.

Esimerkkikeskustelu 2: virheet yhteisessä päätöksenteossa

Vanhempi: Puhuimme aiemmin siitä, kuinka ihmisten on hyvä seurata, että päättäjät tekevät yhteisen hyvän kannalta hyviä päätöksiä.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Mutta tähänhän liittyy tärkeä kysymys: Mikseivät he tekisi hyviä päätöksiä? Vaikka he eivät suoraan itse hyötyisi niistä, niin eikö heidän työnsä kuitenkin ole se, että he ajavat yhteistä etua?

Lapsi: Siinä oli se, etteivät he tiedä kaikkea.

Vanhempi: Hyvä, tämä on yksi tärkeä syy. Heillä on niin monenlaisia asioita hoidettavana, ettei yksittäiset ihmiset voi tietää niistä kaikista kaikkea. Siksi heidän kannattaakin kysyä aiheesta paremmin tietäviltä asiantuntijoilta, millaisia asioita on hyvä ottaa huomioon. Onko muita syitä, mikseivät päätökset aina olisi parhaita yhteisen edun kannalta?

Lapsi: Hmm. En keksi.

Vanhempi: Mietitäänpä asiaa näin: voisiko olla niin, että joku tekee huonoja päätöksiä? Mitä tapahtuu, jos joku tekee näin?

Lapsi: Öö. Ehkä ihmiset voisivat laittaa hänelle viestiä asiasta.

Vanhempi: Kuvitellaan, että tämä ei auta paljoa. Mitä sitten tehdään?

Lapsi: Ehkä hän saa potkut.

Vanhempi: Tässä onkin oleellinen juttu: yhteisistä asioista päättävät ihmiset valitaan vaaleilla. Heille ei voi samalla tavalla antaa potkuja kuin tavallisille työntekijöille, vaan he ovat töissä sen muutaman vuoden ajan, jonka vaalikausi kestää.

Lapsi: Sitten häntä ei valita enää uudestaan.

Vanhempi: Tavallaan näin, mutta tässä on taas hyvä olla tarkkana. Voiko olla niin, että henkilö tekee huonoja päätöksiä, mutta hän silti saa paljon ääniä ja hänet valitaan uudestaan?

Lapsi: Hmm. Ehkä.

Vanhempi: Miten näin voisi käydä?

Lapsi: Jos ihmiset eivät tiedä, että hän teki huonoja päätöksiä.

Vanhempi: Kyllä, hyvä. Aivan kuten päätöksentekijät, eivät muutkaan ihmiset tiedä kaikesta kaikkea, joten he eivät välttämättä tiedä, onko vaikkapa teiden korjausta koskeva päätös hyvä vai huono. Voi myös olla, että osa äänestäjistä tietää ja osa ei, jolloin silti osa äänestää häntä. Onko muita tapoja?

Lapsi: En keksi.

Vanhempi: Muotoillaan asia näin: voiko olla niin, että tietyn henkilön päätökset eivät ole kaikkien eduksi ja äänestäjät myös tietävät tämän, mutta heistä silti jotkut haluavat äänestää häntä?

Lapsi: Öö. En vieläkään ymmärrä.

Vanhempi: Kuvitellaan, että yksi päätös on lisätä bussireittejä jollakin tietyllä alueella. Mitä luulet, pitäisivätkö jotkut tästä?

Lapsi: Joo, sillä alueella asuvat.

Vanhempi: Kyllä vain. Voisiko tällainen päätös kuitenkin olla yhteisen edun vastainen?

Lapsi: Hmm. Ehkä bussireitin olisi voinut valita paremmin.

Vanhempi: Kyllä, ja ylipäätään uuteen bussireittiin kuluu resursseja: joidenkin täytyy ajaa busseja, ne käyttävät polttoainetta ja busseja täytyy rakentaa enemmän. Voi siis olla, että vaikka uusi bussireitti hyödyttää tällä alueella asuvia ihmisiä, olisi kuitenkin ollut parempi käyttää resurssit johonkin muuhun. Kaikkeen ei nimittäin ole varaa ja tasapainottelua pitää tehdä.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Eli on ainakin pari tärkeää syytä, minkä takia päätöksentekijät eivät aina tee yhteisen edun kannalta hyviä päätöksiä. Yksi: he eivät tiedä asioita riittävän hyvin ja he siksi tekevät virheitä. Toinen: he saattavat tehdä päätöksiä, joista vain osa ihmisistä pitää. Eikä tilanne myöskään välttämättä muutu vaalien aikana: tällaiset ehdokkaat voivat silti saada ääniä henkilöiltä, jotka pitävät päätöksiä hyvinä tai joita ne hyödyttävät.

Esimerkkikeskustelu 3: integriteetti

Vanhempi: Puhuimme aiemmin siitä, kuinka poliitikot eivät aina tee parhaita päätöksiä yhteisen edun kannalta. Yksi syy tähän oli se, että he voivat ajaa vain joidenkin ihmisten etua ja silti saada ääniä.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Kuuntele tarkkaan. Tämä on esimerkki tärkeästä ilmiöstä. Kun ihmiset tekevät yhteistyötä, kun ihmiset käyvät kauppaa keskenään, kun ihmiset delegoivat asioita toisillensa, he samalla luottavat toisiinsa. Miltei aina ihmisille kuitenkin tarjoutuu houkutuksia toimia vastoin heille annettua luottamusta.

Lapsi: Mm.

Vanhempi: Keksitkö esimerkkejä tällaisista tilanteista? Milloin on niin, että ihmiset luottavat siihen, että joku toimii tietyllä sovitulla tavalla, mutta hänen on houkuttelevaa poiketa tästä?

Lapsi: Hmm. Olisiko se, että varastaa kaupasta jotakin?

Vanhempi: Kyllä, tämä on yksi esimerkki: kauppa luottaa, että ihmiset maksavat kaupassa. Voi kuitenkin olla houkuttelevaa varastaa, jolloin ei täydy maksaa. Mitä tälle voi tehdä?

Lapsi: Kaupassa voi olla valvontakameroita.

Vanhempi: Kyllä, esimerkiksi. Tämä vähentää varastamista. Eli koska kauppa ei pysty täysin luottamaan asiakkaisiin, se kehittää ratkaisuja, joilla luottamusongelmaa voi ratkaista. Valvontakamerat ovat onneksi melko halpoja, joten tämä on halpa, helppo ratkaisu. Keksitkö muita tilanteita, joissa ihmisille voi olla houkuttelevaa toimia sovitun tavan vastaisesti?

Lapsi: Junissa voi matkustaa ilman lippua.

Vanhempi: Kyllä, tämähän on hyvä esimerkki! Junaan voi nousta ilman, että kenellekään täytyy näyttää ostaneensa lipun. Ihmisiin siis luotetaan siinä, että he ostavat lipun. Mutta ostavatko kaikki aina lipun?

Lapsi: Ei, sen takia on lipuntarkastajia.

Vanhempi: Hyvä. Lipuntarkastajat ajavat samaa roolia kuin valvontakamerat kaupoissa. Huomaa taas, että luottamuksen ylläpitämiseen tarvitaan resursseja. Jos kaikkiin ihmisiin voisi luottaa täydellisesti ja he aina ostaisivat lipun, ihmisten ei tarvitsisi toimia lipuntarkastajina, vaan he voisivat tehdä muita töitä. Eli on tavallaan ikävää, että joidenkin ihmisten täytyy toimia tarkastajina.

Lapsi: Niin.

Vanhempi: Keksitkö vielä muita esimerkkejä?

Lapsi: Hmm. En.

Vanhempi: Minulla on vielä mielessä joitakin. Mehän olemme puhuneet, että yhteisiä asioita rahoitetaan keräämällä veroja. Tällä ratkotaan sitä ongelmaa, että ihmiset usein eivät halua maksaa yhteisistä asioista.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Mitä luulet, onko ihmisiä, jotka yrittävät olla maksamatta veroja?

Lapsi: Kyllä kai. Hmm. Joo, kyllä jotkut yrittävät.

Vanhempi: Kyllä, ja tässä näkyy sama ilmiö. Esimerkiksi jos ostan kaupasta sadalla eurolla ruokaa, kauppa saa siitä noin 90 euroa ja loput 10 euroa menee valtiolle veroiksi. On siis houkuttelevaa, jos ostoksia voisi tehdä niin, että veroja ei makseta: esimerkiksi minä maksaisin 95 euroa jollekulle ja hän saisi kaikki 95 euroa, jolloin minä ja hän molemmat säästämme 5 euroa.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Kuten voit arvata, tätäkin varten on valvontakameroita ja lipuntarkastajia vastaavia ratkaisuja.

Lapsi: Joo. Joku varmaan laskee, että veroja maksetaan oikea määrä.

Vanhempi: Kyllä, valtiolla on verontarkastajia, jotka varmistavat tätä. Taas nähdään, että luottamuksen ylläpitäminen ja sovittujen sääntöjen valvominen vaatii resursseja.

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Tämä sama ilmiö tulee vastaan hyvin monissa tilanteissa. Voimme myöhemmin puhua lisää muista esimerkeistä. Ihmisillä on houkutuksia toimia niin, etteivät he ole luottamuksen arvoisia. Tämä vähentää ihmisten välistä luottamusta ja johtaa siihen, että luottamuksen ylläpitämiseen tarvitaan työtä. On hyvä, jos ihmiset vastustavat kiusauksia ja toimivat rehellisesti korkealla integriteetillä: tällöin yhteistyö ja koordinaatio sujuu paremmin.

Selitys

Ihmisillä tulee jatkuvasti vastaan tilanteita, joissa itselle suotuisin tai helpoin toimintatapa on eri kuin se, joka on yhteisen hyvän kannalta paras tai moraalisesti oikea tapa toimia. Tällaiset tilanteet testaavat ihmisten integriteettiä. Tässä on esimerkkejä:

1. Kaksi lasta riitelevät. Vanhemman puhutellessa heitä kumpikin sanoo, että hän ei ole tehnyt mitään väärin ja riita on täysin toisen syytä toivoen, että vanhempi uskoo häntä.
2. Lapsi on vahingossa hajottanut jotakin, joten hän piilottaa asian. Jos asia paljastuu, hän esittää, että hän ei tiedä siitä mitään.
3. Joku saattaa tietoisesti rikkoa jotakin sääntöä ja kiinni jäädessään sanoa, ettei hän tiennyt tästä säännöstä.
4. Ulos jätetty polkupyörä saatetaan varastaa.
5. Jos jokin yhteinen projekti menee pieleen, ihmiset saattavat laittaa ongelmia muiden syyksi ja pakoilla vastuuta.
6. Työhaastattelussa ihminen voi liioitella omaa osaamistaan, jotta hän todennäköisemmin saa työpaikan.
7. Yritykset ja järjestöt voivat mainospuheissaan liioitella sitä, kuinka hyvin he toimivat ja piilotella, jos he tekevät jotakin sopimatonta.
8. Ihmiset luottavat toimittajiin, mutta toimittajat saattavat joskus olla puolueellisia uutisten kehystyksellä tai aihevalinnoilla.
9. Tutkimusta rahoittavat tahot luottavat tutkijoihin kertomaan omasta tutkimuksestaan, mutta apurahaa hakeva tutkija voi hakemuksessaan antaa hieman todellisuutta optimistisemman kuvan tutkimuksensa tärkeydestä.
10. Tieteellistä artikkelia lukevat ihmiset luottavat tutkijaan siinä, mitä on tutkittu, mutta tutkija on voinut jättää mainitsematta joitakin seikkoja, jotka voisivat heikentää tulosten luotettavuutta tai saada artikkelin näyttämään huonommalta.
11. Opettaja voi olla epämotivoitunut käyttämään energiaa siihen, että oppilaat oppivat mahdollisimman hyvin, joten hän saattaa opettaa laiskasti niin, että oppilaat eivät opi.
12. Asunnon esittelijä voi piilotella tai vähätellä asunnossa olevia ongelmia, jotta hän saa ihmiset vuokraamaan tai ostamaan asunnon.
13. Ihmiset voivat suhtautua myötämielisemmin siihen, jos jossakin asiassa heidän kanssaan samaa “samalla puolella” olevat rikkovat sääntöjä tai vääristelevät totuutta, ja tiukemmin jos “eri puolella” olevat toimivat näin.
14. Ihmiset voivat “turvallisesti” noudattaa auktoriteettien käskyjä silloinkin, kun se on väärin ja muille haitallista ja oikein olisi kyseenalaistaa ja uskaltaa vastustaa ohjeita.
15. Poliitikolle saatetaan tarjota lahjusta, jotta hän tekee tiettyä tahoa hyödyttävän päätöksen.
16. Poliitikko voi vaalien alla kertoa ja lupailla sellaisia asioita, jotka saavat äänestäjät pitämään hänestä, vaikkei hän pystyisikään tekemään tätä kaikkea.
17. Poliitikko voi tehdä sellaisia päätöksiä, jotka hyödyttävät jotakin tiettyä yritystä, vaikkei se olisi yleisen edun mukaista. Myöhemmin hänet voidaan palkata kyseiseen yritykseen ja palkita näin toimimisesta.
18. Yritys voi vakuutella poliitikkoja antamalla vääristyneen tai valheellisen kuvan asioista, jotta poliitikot tekevät tietyn päätöksen.
19. Aktivistit voivat kritisoidessaan jotakin esittää liioitellun tai valheellisen kuvan siitä, miten asiat todella ovat, jotta heidän viestinsä vaikuttaa vahvemmalta ja he saavat enemmän ihmisiä puolelleen.
20. Osakemarkkinoilla ihminen voi tehdä kauppaa salaisella tiedolla: esimerkiksi poliittinen päätöksentekijä tai yrityksen työntekijä voi tietää asioita ennen muita, ostaa osakkeita ja tehdä tämän avulla voittoa.

Toimiessaan matalalla integriteetillä ihmiset saavat itselleen etua muiden kustannuksella. Tätä voi verrata peliin, jossa on mahdollisuus kerryttää itselle 10 pistettä sillä ehdolla, että sata muuta ihmistä kaikki menettävät yhden pisteen.

Monet asiat olisivat helpompia, jos voisi luottaa siihen, etteivät ihmiset valitsisi tällaisia vaihtoehtoja. Näin ei kuitenkaan (valitettavasti) ole, ja siksi tähän ongelmaan täytyy keksiä ratkaisuja. Esimerkkejä:

• Kaupoista voi ostaa lukkoja, joilla voi lukita polkupyörän telineeseen.
• Työhaastatteluissa voidaan testata hakijoiden osaamista kokeilla ja harjoitustehtävillä.
• Tieteellisiä artikkeleita voidaan toistaa, jotta varmistetaan, että artikkelin tulokset ovat oikein ja muut saavat saman tuloksen.
• Yritysten ja aktivistien tekemiä väitteitä voidaan tarkistaa ja ilmoittaa, jos joku vääristelee totuutta.
• Osakemarkkinoiden sisäpiirikauppa on laitonta ja tällaista toimintaa valvotaan.

Ratkaisut ovat harvoin täydellisiä: työhaastattelun testit mittaavat vain tiettyjä ja harhaanjohtavuutta on usein vaikea napata. Lisäksi ratkaisujen toteuttaminen usein vaatii lisäresursseja: tutkimusten toistaminen ja rahaliikenteen seuraaminen vaatii työtä. Kaiken kukkuraksi näiden lisäresurssien kasaan saaminen on monesti yhteisnoston ongelma, jossa ei ole selvää, kenellä on vastuu ongelman ratkaisemisesta ja miten se saadaan toteutettua.

Näistä syistä on arvokasta, jos ihmisiin voi luottaa ja he toimivat korkealla integriteetillä: luottamuksen ylläpitämiseen tarvitaan vähemmän resursseja, ihmiset pystyvät paremmin luottamaan toisiinsa ja delegoimaan toisilleen asioita, projektit onnistuvat useammin ja yhteinen etu toteutuu paremmin.