En muista, milloin opin, kuinka suuri maailma on.

Luulen, että opin sen alakoulussa kirjastosta lainaamastani kirjasta. Lukema painui mieleeni, mutten muista kokeneeni suurta ihmetystä sen lukiessani.

Jälkikäteen mietittynä tämä on tavallaan kummallista. En ollut aiemmin edes miettinyt, kuinka suureen paikkaan olenkaan ilmestynyt. En ollut miettinyt, mitä löytyy kaukaa kotoani, loppuuko maailma johonkin tai voiko jossakin kohtaa olla käynyt kaikissa paikoissa. Niin ikään en tullut ajatelleeksi, että Maalla voisi olla jokin muoto, saatikka että se muoto olisi pallo, tai miten joku on saanut selvitettyä vastaukset näihin kysymyksiin.

Minusta olisi hauskempaa – ja opettavaisempaa – jos lapsia pidettäisiin hieman jännityksessä näihin asioihin liittyen. Johdatellaan heitä miettimään näitä kysymyksiä, mutta ei kuitenkaan heti paljasteta vastauksia. Antaa heidän hämmästellä kaikessa rauhassa, ja sitten jonakin päivänä kun vastaus paljastuu, lapset saavat kokea oikeaa hämmästystä ja “ahaa!”-elämyksiä.

Tämä on kirjan kantava teema: lapsi miettii, arvailee ja kokeilee ensin itse. Aikuisten rooli on tukea tätä johdattelemalla lasta kiinnostavien aiheiden ääreen ja esittämällä sopivia haasteita ja kysymyksiä, ja vasta lopulta ajan ollessa kypsä selittää ja antaa vastauksia.

Tämä kirja on kirjoitettu aikuisille, jotka haluavat mahdollistaa tällaisia oppimiskokemuksia. Kirjaan on koottu sadoittain pelejä, kysymyksiä, kokeiluja, keskusteluja, väittämiä ja tarinoita, joiden avulla lapsi pääsee itse pohtimaan ja oivaltamaan.

Kuinka käyttää tätä kirjaa?

Tämä kirja on tarkoitettu vanhemmalle. Sitä ei ole tarkoitettu lapselle näytettäväksi. Oikeastaan kirjan koko olemassaolon voi pitää lapsen tietämättömissä.

Kirja sisältää aktiviteetteja, joita vanhempi voi järjestää lapselle. Ne lähtökohtaisesti vaativat vanhemman läsnäoloa. Aktiviteetit on laadittu niin, että niissä tarvitaan vain tavallisesta kotitaloudesta löytyviä välineitä. Lue ohjeet läpi ennen aloittamista ja mukauta ohjeita jos – tai kun – lapsi keksii jotakin odottamatonta.

Helpoimmat askareista sopivat jo yksivuotiaille, kun taas edistyneimmissä on mietittävää kaikenikäisille (myös aikuisille). Alempana on lisää ikäsuosituksista. Huomaa, että kirjassa ei kannata edetä sivu sivulta alusta loppuun!

Sisältö

Kirja koostuu 14 luvusta ja kahdesta liitteestä.

Ensimmäiset neljä lukua ovat hyvin konkreettisia. Luvut ja laskeminen -luvussa lapsi tutustuu lukumääriin fyysisten asioiden ja erinäisten pelien kautta. Mittaaminen -luvussa tutkitaan muun muassa pituutta paperisuikaleiden avulla ja tilavuutta veden kanssa. Seuraavassa luvussa ihmetellään varjojen, ilman, vipujen ja heilurien kaltaisia fysikaalisia ilmiöitä. Epävarmuus ja todennäköisyys -luvussa lapsi pelaa yksinkertaisia pelejä, jotka harjoittavat epävarmuuden käsittelemistä. Ne kaikki sopivat hyvin pienillekin lapsille.

Viides luku, Kaikkeus, käsittelee suuria ja hieman abstraktimpia kysymyksiä. Kuinka suuri Maa on? Mistä yö ja päivä johtuvat? Entä kesä ja talvi? Mikä Kuu on? Entä tähdet? Vaikka kysymykset ovat hankalia, tämä luku on alkupäässä, koska vastaukset näihin mysteereihin paljastuvat helposti muita reittejä pitkin. Joka tapauksessa niissä riittää pohdittavaa, vaikka joitakin vastauksia olisikin sattunut jo kuulemaan.

Kuudennessa luvussa mietitään ympäröivää yhteiskuntaa kaupankäynnin näkökulmasta. Miten kaupoista ei lopu ruoka, vaikka sieltä koko ajan ostetaan ruokaa? Mikseivät kaikki ihmiset tee ruokaansa itse? Miksei kauppa pidä kaikkea ruokaa itsellään? Osiot koostuvat esimerkkikeskusteluista, joita vanhempi voi mukauttaa keskustellessaan lapsen kanssa.

Ohjelmoinnin alkeet -luvussa tutkitaan ohjelmoinnin perusideoita kynän ja paperilappujen avulla. Lapuilla saadaan konkretisoitua komentosarjoja ja muuttujia. Komentosarjoista tehdään hiljalleen monimutkaisempia esittelemällä uusia komentoja, tutustuttaen lasta ohjelmoijan ajattelutapoihin.

Seuraava luku käsittelee muutamaa hyvin yleishyödyllistä konseptia: kannustimet, signalointi, valintaefektit ja palautesilmukat. Ideoita on konkretisoitu kymmenillä arkisilla esimerkeillä. Nämä konseptit soveltuvat muun muassa evoluutioon luvussa 9, jonka kautta lapselle selviää, mistä ihmiset ovat syntyneet. Ymmärrystä menneisyydestä syvennetään luvussa Ihmiskunnan historia, jossa lapsi muun muassa pääsee lajittelemaan 50 maailmanhistorian tapahtumaa aikajärjestykseen.

Luvussa 11 on lukuisia kahden pelaajan pelejä, joilla on havainnollistettu monenlaisia ilmiöitä, joita syntyy usean ihmisen toimiessa keskenään: kilpailevat tavoitteet, strategioiden mukauttaminen muiden ihmisten toimintaan, kannustinloukut, kannustinten luominen omalla strategialla, reiluus ja epäreiluus, kompromissit, positiivisen summan kauppa, eriävät uskomukset ja kaikille mieluisat ja epämieluisat lopputulokset.

Tämän siivittämänä luvussa 12 keskustellaan vielä suurempien ihmisjoukkojen koordinaatiosta. Miksi 50 ihmisen kesken on vaikeampi toimia kuin viiden? Millaisia ratkaisuja ongelmiin on? Esimerkit ovat hyvin käytännönläheisiä: Mitä tehdään, jos halutaan ostaa kerrostalon pihalle yhteisiä kalusteita, mutta kaikki eivät halua maksaa? Miten tiet pysyvät kunnossa? Entä mitä voi tehdä, jos teiden kunto ei miellytäkään?

Luvuissa 13 ja 14 syvennytään ajatteluun ja kognitioon. Erilaisilla kokeilla havainnollistetaan, kuinka muisti on rajallinen, kuinka lisämietinnästä on hyötyä ja kuinka on helppoa tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Omaa ajatteluaan voi myös heijastella ja tutkia – aivan kuten mitä tahansa muutakin – ja siten voi esimerkiksi muistaa asioita tehokkaammin ja huomioida etukäteen mahdollisia virheitä.

Näiden lisäksi kirjassa on kaksi liitettä. Ensimmäisessä liitteessä on 200 maailmaa koskevaa väitettä, joista puolet ovat tosia ja puolet epätosia. Vanhempi antaa lapselle väitteen ja lapsen tehtävä on sanoa, päteekö se. Väitteet on laadittu tarkkaan niin, että ne saavat lapsen miettimään uusia asioita ja tekemään valistuneita arvauksia. Niistä suureen osaan vastaus paljastuu vahingossa lapsen varttuessa, joten hyödynnä niitä varhain!

Toisessa liitteessä on samaan tapaan 50 lyhyttä tarinaa, joista jotkut ovat joillakin tavoilla harhaanjohtavia ja jotkut ovat totuudenmukaisia. Lapsen tehtävänä on sanoa, onko tarina totuudenmukainen vai ei. Harhaanjohtaviin tarinoihin on oikaisut, mutta lapsen on hyvä pitää varansa: jotkin oikaisutkin ovat harhaanjohtavia. Joka tarinaan löytyy kuitenkin lopulta aina totuudenmukainen versio, viimeistään oikaisun oikaisun oikaisusta. Myös näitä on hyvä hyödyntää varhain, ennen kuin lapsi on päässyt liian jyvälle ympäröivästä maailmasta.

Pedagogisia periaatteita

On neljä keskeistä periaatetta, jotka toistuvat läpi kirjan.

Periaate 1: Miettimisrauha ennen juonipaljastuksia.

Usein erityisesti koulussa lapsille opetetaan asioita niin, että aikuinen selittää asioita, joita lapsen on tarkoitus oppia. Esimerkiksi historian tunnilla opettaja kertoo, millaista oli eri aikakausina.

On valtava menetetty tilaisuus, ettei ennen ensimmäistä historian tuntia alakoululaista laiteta miettimään, millainen hän luulee maailman olleen entisaikaan tai miten hän luulee maailman muuttuneen. Lapsien pitäisi antaa miettiä asioita ennen juonipaljastuksia!

Kysymys “millainen uskot maailman olleen?” on vielä epämääräinen, joten tehtävää on hyvä konkretisoida. Tähän nimenomaiseen tapaukseen kirjasta löytyy 50 historian tapahtumaa, jotka lapsi saa laittaa aikajärjestykseen.

Periaate 2: Lapselle tarjotaan haasteita.

Lapselle tarjotaan jatkuvasti haasteita, eikä vain jätetä kuuntelemaan ja katselemaan. Vanhempi ei vain kerro historiasta, vaan laittaa lapsen järjestämään historian tapahtumia. Vanhempi ei vain selitä, miten ruoka päätyy kauppaan, vaan kysyy lapselta kysymyksiä ja saa hänet sanomaan ajatuksiansa. Vanhempi ei vain selitä, miten lukujen yhteenlasku toimii, vaan laittaa lapsen ennustamaan, kuinka monta mustikkaa näköesteen takana on erinäisten operaatioiden jälkeen.

Periaate 3: Palautetta todellisuudesta.

Jos lapselle haluaa opettaa yhteenlaskua, on yksi tapa esittää hänelle kysymyksiä kuten “$2 + 5 = ?$” ja kertoa, vastasiko hän oikein. Toinen tapa on laittaa näköesteen taakse ensin kaksi mustikkaa ja sitten lisätä sinne viisi mustikkaa, kysyä lapselta mustikoiden määrää ja antaa hänen sitten laskea, menikö oikein.

Tässä kirjassa suositaan vahvasti jälkimmäistä tapaa. Kun se on mahdollista, aiheisiin tutustutaan kokeilla ja suorilla havainnoilla. On hyvä, että lapsi pääsee tutkimaan maailmaa itse ja saamaan palautetta suoraan todellisuudelta ilman, että aikuiset toimivat välikätenä.

Yhteenlaskua opetellaan tilanteissa, joissa oikean vastauksen pystyy fyysisesti tarkastamaan lukumäärien, pituuksien ja painojen kautta. Kasvien tarpeita tutkitaan kokeilemalla, miten siemenet pärjäävät erilaisissa olosuhteissa. Ihmisten virhealttiutta tarkastellaan antamalla lapselle tehtäviä, joissa tulee helposti huolimattomuusvirheitä.

Havainnot todellisuudesta ovat oleellisia, koska ne loppukädessä määräävät, mikä on totta ja mikä ei. Kaksi plus viisi ei ole seitsemän sen takia, että näin on sovittu tai että aikuiset sanovat asian olevan niin. Kaksi plus viisi on seitsemän sen takia, että jos pöydälle laittaa ensin kaksi mustikkaa ja sitten viisi, niin pöydälle on kertynyt seitsemän mustikkaa.

Periaate 4: Totuuden ja luulojen käsittelyä.

On vaikea keksiä oleellisempaa kognitiivista taitoa kuin kyky erottaa todet asiat epätosista ja huomata, milloin luulee jonkin asian olevan tosi tai epätosi.

Tämän taidon kehittämiseksi ei riitä vain kertoa lapselle totuudenmukaisia asioita. Päinvastoin: jos kaikki lapselle sanottava on totta, lihakselle ei tule käyttöä ja se surkastuu.

Juuri tätä varten kirjaan on kerätty 200 väitettä, osa tosia ja osa epätosia, ja 50 tarinaa, osa totuudenmukaisia ja osa harhaanjohtavia. Ne haastavat lasta miettimään, miten hän luuleekaan asioiden olevan.

Myös epäilyjen varmuustasoa on hyvä miettiä. Todennäköisyydet ovat tähän juuri oikea työkalu, minkä vuoksi niitä käsitellään kirjassa pienille lapsille soveltuvien pelien kautta. Vanhemman kanssa tehtävät leikkimieliset vedonlyönnit kannustavat lasta selkeyttämään omia luulojansa ja kehittävät epävarmuuden käsittelyä.

Ikäsuosituksia

Lukujen sisäisesti osiot rakentuvat toistensa päälle, joten luvun ensimmäisestä osiosta saa hyvän kuvan, sopiiko se vielä lapselle.

Luvun 1.1 mustikkapelin helpoimmat tasot soveltuvat jo yksivuotiaalle, ja luvut 2, 3 ja 4 on suunniteltu niin, että kaksi- ja kolmivuotiaat pääsevät niissä liikkeelle vanhemman tuella. Huomaa, että luvun 1 viimeiset osiot (kuten Isojen lukujen laskutoimitukset ja Suurten lukujen arviointia) ovat huomattavasti edistyneempiä kuin monet lukujen 2-4 askareet – kirjassa siis ei kannata edetä luku luvulta.

Luvut 5 ja 6 käsittelevät abstraktimpia aiheita, joten niissä ikäkynnys on korkeampi. Voit kokeilla, pystyykö vielä kolmivuotias keskustelemaan, miten ruoka tulee kauppoihin tai millaisia maailman mittakaavat ovat, vai kannattaako yrittää uudestaan muutaman kuukauden päästä.

Luvussa 7 on tarvetta olla tutustunut kirjoitettuihin kirjaimiin, lukuihin ja laskutoimituksiin.

Kolmesta jäljelle jäävästä kokonaisuudesta (luvut 8-10, 11-12 ja 13-14) mikään ei ole selvästi toista “vaikeampi”, vaan riippunee lapsesta, mitkä niistä sopivat ensimmäisenä ja ovat kiinnostavimpia. Kussakin käsitellään abstrakteja konsepteja (esimerkiksi valikoitumista, yhteistyötä tai muistin rajallisuutta) konkreettisen kautta. Siten nelivuotiaankin kanssa voi päästä alkuun ilman, että kahdeksanvuotiaalle tulisi tylsää.

Liitteen väitteet kattavat hyvin laajan haarukan. Väite “On ihmisiä, jotka painavat yli sata kiloa” tuskin pysyy kiinnostavana pitkään, kun taas väite “On olemassa yli minuutin video, jonka yli 80 prosenttia maailman ihmisistä on nähnyt” laittaa aikuisenkin miettimään. Toisen liitteen tarinat vaativat, että lapsi pystyy lukemaan muutaman virkkeen tekstejä ja ymmärtämään, mitä niissä sanotaan. Nekin lähtevät liikkeelle helpommista, kuten sadetansseista, ja loppua kohden käsittelevät esimerkiksi töiden palkkojen määräytymistä.

Lähteet

Lähteet kuville, tilastoille ja muille ulkoisille materiaaleille:

Saatesanat

Kun lapset syntyvät maailmaan, on niin paljon, mitä he eivät tiedä. Heidän näkökulmastaan maailma voisi olla niin monenlainen: Onko maailmassa yhtä paljon miehiä ja naisia? Voiko Kuussa käydä? Onko olemassa eläimiä, joiden kanssa voi keskustella kuin ihmisen kanssa? Ehkä, mistä sitä voisi tietää! Nauttikaa siitä niin kauan kuin se kestää.

…ja se kestää, kunhan pystyy pitämään kiinni lapsenomaisesta uteliaisuudesta maailmaa kohtaan ja katsoo, kysyy, tutkii. Toivon, että tämä kirja auttaa teitä siinä.