Tämä koe toimii parhaiten, jos lapsi jo osaa laskea lukuja ykkösestä eteenpäin lukusanoilla.

Ohjeet

Aktiviteetti 1: ajan vertaileminen

Valmistelu: Asettele ajanmittausväline niin, että sinä näet sen, mutta lapsi ei tiedä sinun mittaavan sieltä aikaa.

Kysy lapselta: “Kumpi seuraavista kestää kauemmin?” Tee “aaaa”-ääntä jonkin aikaa ja sitten “mmmm”-ääntä, toisella kertaa kauemmin kuin toisella. Lapsen tulee toistaa se ääntä, joka kesti pidempään.

Aloita hyvin selkeistä tapauksista, joissa aikaero on suuri ja ajat lyhyitä (esimerkiksi sekunti ja 4 sekuntia). Kun lapsi on ymmärtänyt idean, voitte hiljalleen siirtyä vaikeampiin tapauksiin, joissa erot ovat pienempiä ja ajat ovat pidempiä. Seuraa ajankulua välineelläsi.

Pidemmillä ajoilla voi olla helpompi vain sanoa “aa”- ja “mm”-äänet aloituksen ja lopetuksen merkiksi.

Aktiviteetti 2: kestojen arvioiminen

Näytä lapselle sekuntikello ja havainnollista sen käyttöä. Pyydä häntä sitten arvioimaan erilaisten ajanjaksojen kestoa sekunteina: anna lapsen nähdä, kun laitat kellon käyntiin ja kun pysäytät sen, mutta älä anna hänen nähdä siinä lukevaa aikaa. Voit myös itse arvailla.

Jos lapselle on vaikea antaa lukuarviota, voit kysyä kysymyksiä kuten “oliko aika enemmän vai vähemmän kuin viisi sekuntia?”, mihin lapsi voi vastaa kyllä tai ei.

Tarkistakaa aina vastaus kellosta. Mukauta kestot sen mukaan, kuinka pitkälle lapsi osaa lukusanoja.

Selitys

Helpoimmissa tapauksissa aikaeron pystyy tunnistamaan ilman mitään sen kummempia tekniikoita. Aikoja voi myös arvioida kohtalaisen hyvin vain intuitiolla.

Kun haluaa lisää tarkkuutta, on hyödyllistä laskea lukuja tasaiseen tahtiin: “yksi, kaksi, kolme, …” Tällä saa hyvän arvion kestosta. Älä paljasta tätä lapselle! Lapsi voi keksiä tekniikan itse, kun hän arvioi kestoja monta kertaa.

Sekuntikelloilla pystyy mittaamaan aikaa hyvin tarkasti. Niiden toimintaperiaate on kuitenkin monimutkainen. Heilurit ovat paljon ymmärrettävämpiä ja myös varsin tarkkoja lyhyiden aikojen mittaamiseen. Niitä tutkitaan seuraavassa luvussa.